kun sanat eivät lyö, mutta silti satuttavat
Ratkaisukeskeisen terapeutin ja kokemusasiantuntijan turvallisesti sanoittama matka henkisen väkivallan ymmärtämiseen
Kun muutos tapahtuu vähitellen
Kaikki alkoi pienistä asioista - ihmettelin niitä.
Puheen sävystä, katseista ja eleistä.
Pienistä loukkaavista kommenteista, jotka jäivät vaivaamaan.
Vähitellen aloin miettiä tarkemmin, mitä sanon ja miten toimin.
Omien ajatusten ja tunteiden ilmaiseminen väheni - en oikein itke, en naura, enkä ole varma mitä tunnen.
Joskus omia kokemuksia voi olla vaikea sanoittaa – tunnistatko tämän?
- jatkuvaa vähättelyä tai kritiikkiä
- syyllistämistä tai manipulointia
- hiljaisuudella rankaisemista
- tunteiden mitätöintiä
Välillä oli jopa hyviä hetkiä. Siksi et ymmärtänyt, mitä on tapahtumassa.
Voisiko olla kyse henkisestä väkivallasta?
Mietit ehkä, kuuluuko elämän tuntua tältä.
Ei näkyviä jälkiä, josta toiset sen huomaisi.
Pohdit, onko kyse vain omasta herkkyydestä vai jostakin muusta.
Oma olo alkaa tuntua epävarmalta tai ristiriitaselta.
Kaikkea kuormittavaa ei aina huomaa heti – haluatko lisää selkeyttä tilanteeseesi?
Se, mitä olet kokenut ei ole normaalia parisuhdetta - se on henkistä väkivaltaa. Sinua on satutettu. Seuraukset ovat todellisia mielessä, sielussa ja kehossa.
Moni henkistä väkivaltaa kokenut epäröi pitkään: Liioittelenko? Olenko liian herkkä? Onko tämä vain normaalia riitelyä?
Henkinen väkivalta ei jätä mustelmia, mutta se voi jättää jäljen itsetuntoon, turvallisuuden tunteeseen ja omaan todellisuudentajuun. Siksi sen tunnistaminen on hidasta ja hämmentävää.
Terve parisuhde ei saa sinua epäilemään itseäsi, pelkäämään toisen reaktiota tai pienentämään itseäsi.
Kun tiedät, mitä olet kokenut, tapahtuu jotain tärkeää: epävarmuus alkaa vähentyä - luottamus itseen vahvistuu.
